Tietoliikennettä sanan laajassa merkityksessä ovat esimerkiksi tavallinen puhelimen käyttö, kirjeiden lähettäminen postin tai kirjekyyhkyjen avulla ja savumerkkien lähettäminen.
Tietokoneiden välinen taikka tietokoneen ja sen oheislaitteen välinen tietoliikenne voi tapahtua hyvin monella tavalla ja monenlaisten fyysisten välineiden kautta. Usein sen sanotaan olevan elektronista tai sähköistä (puhutaan esim. elektronisesta postista tai sähköpostista), mutta se ei ole välttämättä totta - ja vaikka olisikin, sillä ei ole suurtakaan merkitystä. Käyttäjälle on yleensä yhdentekevää, liikkuuko tietoliikenteessä elektroneja vai positroneja. Suurempi merkitys on tietoliikenteen ylemmillä tasoilla.
Tietokoneet liitetään nykyisin yleensä yhteen verkoiksi. - Samaan organisaatioon kuuluvat, tiiviisti kytketyt koneet muodostavat lähiverkon(LAN=local area network). - Joukko yhteenkuuluvia lähiverkkoja muodostaa alueverkon (WAN=wide area network). - Kaikki(?) maailman alueverkot kuuluvat yhteiseen kansainväliseeeen Internet-verkkoon.
ISDN (Integrated Services Digital Network, digitaalinen monipalveluverkko) on ollut televerkon tavoitteellinen perustekniikka jo reilun 10 vuoden ajan. Se on kehittynyt koko ajan, tosin välillä kovin hitaasti. ISDN on ominaisuuksiltaan varsin käyttökelpoinen ja monissa maissa (kuten Ranskassa, Saksassa, Englannissa ja USA:ssa) se on tullut laajaan käyttöön. Käyttö on tuonut suuren joukon hyviä käyttökohteita sekä tuotteita. EU haluaa edistää voimakkaasti ISDN:n käyttöä. ISDN on digitaalitekniikka käyttävä nopea tietoverkko, joka on kehitetty perinteisen puhelinverkon korvaajaksi. Sen kautta voidaan siirtää digitaalista tietoa, ääntä ja kuvaa. ISDN toimii nykyisessä puhelinverkossa, mutta vaatii sen, että yhteys kulkee digitaalisten puhelinkeskusten kautta. Tällä hetkellä Suomessa yli puolet puhelinliittymistä on ISDN:n piirissä. Tietolähde:http://tiira.cedunet.com/~jtahka/oppim/tietol/5_11.html
Internet on ns. pakettikytkentäinen verkko eli siirrettävästä tiedosta muodostetaan paketteja, jotka kuljetetaan linjoja pitkin vastaanottajalle. Paketointi toteutetaan IP-protokollalla. Jokainen paketti sisältää lähettäjän ja vastaanottajan IP-osoitteet ja 1-n tavua varsinaista siirrettävää dataa. Verkossa olevien reitittimien tehtävänä on hoitaa paketin kulku oikeaan osoitteeseen. Mikäli yksi reitti on tukossa, yritetään jotain muuta kautta. Jotta yhteys toimisi tarvitaan vielä TCP-osa (Transmission control protocol), joka pilkkoo lähtevän datan IP-paketeiksi ja kokoaa paketit taas toisessa päässä takaisin dataksi. Jos jokin paketti ei tule oikeana perille, pyytää TCP sen lähettämistä uudelleen. Tätä toistetaan kunnes lähetys onnistuu. Windows 95 käyttöjärjestelmä sisältää TCP/IP-protokollan jo vakiona. Tietolähde:http://www.tpu.fi/~mrauta/eta/sld005.htm